Aikaa on kulunut ja kirjoitukseni vähentyneet kaikkialla, joihin ne aiemmin tulivat rutiinilla. Nyt vain yksittäisiä lauseita ilmestyy luonnosvihkoon päivämäärän alle, sosiaalisessa mediassa henkilökohtaisuus on vaihtunut informatiivisiksi tiedoksiannoiksi.   ’’Miten...

Kirjoitin The Good Guysin blogiin viimeisimmästä teoksesta --> Tarjous installaatiosta Alppilan katugalleria Mutteriin tuli tyytyväisenä yllätyksenä. En halunnut kuitenkaan lähteä toteuttamaan teosta ilman: kollegaa ja kombuchanahkaa.   Hyvä ystäväni Sara Vaali...

Kevään säteitä, maa täynnä lunta. Monimetriset kinokset, peilijään reunoilla poukkoilua. Tyytyväistä, pelonsekaista pientä hykerrystä. Pelon, joka on opittua, suojelevaa muttei palvelevaa. Viime kuukaudet ovat olleet pienesti käänteentekeviä. Heittäytynyt uuteen,...

Teimme The Good Guysin kanssa taas yhteistyötä syksyllä, jonka lopputuloksena syntyi FEELS LIKE kombuchavalaisin installaatio. Pääsin kirjoittamaan heidän blogiinsa projektista ja aijon jakaa tekstin myös tänne luettavaksi! Viralliseen blogipostaukseen pääset täältä:...

Kasvikuivuri hurisee, vihon vieressä pötköttelee prototyyppi, tulevan valaisin installaation lampunvarjostin. Tämä nahkainen koe ompelus ei mene läpi. Pitää pohtia lisää sivujen muotoa, kappaleiden määrää. Kolmiulotteisuus ei vain aina asetu paperille. Syksy on tullut...

Koko kehon virtaavia tunteita. Oh hoh. Tuntuu vaan. Sykäyksinä, lämpönä leviävinä, puistattavina, elimen pintoja valtaavina aaltoina. Välillä ihmisyys kapenee niin pieneen pakettiin, että näkee vain parin tai sitten vain yhden ihmisen mentävän aukon tästä hetkestä...

Taas muutama kuukausi on vierähtänyt viimeisimmän kirjoituksen jälkeen. Vaikka aikaamme maalaillaan pysähtyneisyyden ja rajoittuneisuuden tuntemuksilla, asioita tapahtuu vääjäämättä, kokoajan, perä toisensa jälkeen. Aikaa ei voi pysäyttää ja tuntuu, että unissa se...

Tänään herätessäni, noustessani ja tunnustellessani tasapainoani, sisäinen maailmani tuntui hieman erilaiselta. Ihan niinkuin pääni sisällä olisi ollut hiljaisempaa. Viime aikoina sielä on meinaan pauhannut aktiivinen kakofonia, riitasointuja toisensa jälkeen...

Olen odottanut pitkään rehellistä halua kirjoittaa ja avata viimeaikojen toimintaa. Se on käynyt mielessä melkein jokapäivä. Josko tänään.. ei. Nyt kuitenkin avasin vihon sitä varten, vilkuillen samalla Metson kahvilan ikkunasta Aleksanterin kirkon ympäristöä....

Kevät Viimeiset kolme kuukautta ovat olleet täysin oma poikkeuksellinen aikakautensa, joka alkoi Espanjan reissuni keskeytymisellä, karanteenilla ja sopeutumisella uudenlaiseen arkeen: vaikeasti tunnistettaviin tunteisiin ja päivä kerrallaan elämiseen. Epävarmuus tuo...

Kirjoittaminen on tuntunut hankalalta viimeisten vuosien aikana. Päiväkirjan pitäminen on auttanut näkemään tunteeni konkreettisemmin ja pohtimaan niitä, koska niiden takana on tuntunut olevan kysymyksiä joihin en osaa vastata. Ylipäänsä kysymysten asettaminen omasta...

Suunnittelija haastattelu IKU-Berlinin toinen suunnittelija, huovutustaiteilija Laëtitia Michal muutti muutama vuosi sitten Berliiniin Ranskasta. 30-vuotiaalla Laetilla ei ole vaatetusalan tutkintoja eikä hän käytä lainkaan ompelukonetta työskentelyssään. Silkkiä ja...

Suunnittelijahaastattelu IKU-Berlin on Kreuzbergissä (Heimstrasse 17) toimiva studio missä työskentelee tällä hetkellä kaksi muotisuunnittelijaa. Saksalais-Nigerialainen Buki Akomolafe yhdistelee värikkäitä Länsi-Afrikkalaisia vahakankaita luomupuuvillaan ja...

Neonyt - Trade Fair Muutin Tammikuun alussa Berliiniin kolmeksi kuukaudeksi toteuttamaan työharjoittelua muotisuunnittelija Buki Akomolafen assistenttina. Heti harjoittelun toisena päivänä pääsin kokemaan Berliinin muotiviikot kun Buki oli mukana Trade Fairissa;...

Tämän syksyn olen työstänyt rentoa mekkomallia Tamperelaiselle yritykselle Forget-Me-Notille.   Forget-Me-Not Forget-Me-Not on pieni ja ihana vintage sekä ekodesignkauppa Tampereen ytimessä Aleksanterinkadulla. Yritys edustaa kymmeniä Suomalaisia tekijöitä ketkä...

Mallistoni Kun kukat nukahtavat sai alkunsa Kuubasta helmikuussa 2018. Loppuvuonna 2017 sain Idmanin säätiön apurahan, millä pystyin rahoittamaan pitkän haaveeni lähteä Kuubaan. Matka oli ensimmäinen yksin tehty ja tein siitä tietoisesti 'opintomatkan' keräten...

Pari viikkoa siitä kun muutaman kuukauden rakas puurtaminen sai päätöksensä. Minun ja Venla Varjuksen vaate- ja kenkämallisto nivoutui yhdeksi Let's Talk A Bit-näytökseksi Tampereen Design- ja Arkkitehtuuriviikolla PMK-talolla. Malliston tekeminen protoista...

Froteeta on nyt ihan kaikkialla. Lattialla, sängyssä, hiuksissa.. froteepölyä. Ne ovat pienenpieniä ja sitkeitä loisia. Ei tarvitse kuin nostaa pieni pyyhkeen palanen kun jo lattialle on lumikuuron tavoin kerääntynyt pieni, valkoinen kinos. Ihanan pehmeä ja lämmittävä...

  Huhtikuussa Matti katseli vihreän huoneeni seinällä lepäävää 'Nukkuvat' -teosta. '' Voisitko jotain tuollaista tehdä meillekin?'', hän kysyi keittiöön tullessaan mietteliäänä. Naiset koisivat mitä sikeimmässä unessa ja antavat varpaidensa johdattaa unta kohti...

  Hiki tirisee iholla. Lämpö on kuin lämmin halaus ja nautin siitä vaikka kulmat ovatkin kurtussa. Vaikeinta tällähetkellä on päättää nauttiiko ulkona säästä vai kaavoittaako elokuussa näytöksen saavaa 'Let's talk a bit' -mallistoa. Onneksi kynnys on jo ylitetty...