Koko kehon virtaavia tunteita. Oh hoh. Tuntuu vaan. Sykäyksinä, lämpönä leviävinä, puistattavina, elimen pintoja valtaavina aaltoina. Välillä ihmisyys kapenee niin pieneen pakettiin, että näkee vain parin tai sitten vain yhden ihmisen mentävän aukon tästä hetkestä toiseen. Mutta sitten taas, toisaalla, Lauryn Hill ja kesä muistuttaa, että me kaikki olemme täällä. Ihmismassa tuntuu turvaverkolta.

Erilaisia tarpeita ja haluja.. Tehdäänkö ruokaa tänään yhdessä? Aion hetken maata tässä yksin. Jos joku pyytäisi vielä odottamaan, kun lähden aina hetkessä. Ohikulkija voi taas käydä tuossa puskassa pissalla ja jatkaa matkaansa.

Kevät sai päätöksensä, kun kesäkuun ensimmäisenä perjantaina oli näyttelyni R.) avajaiset Tampereen Onkiniemi Ateljeella. Jännityksestä kadonneet yöunet tekivät minusta avajaisissa surkuhupaisan ryydykkeen, mutta ihmiset kannattelivat hymyillään, sain makoilla sorassa ja kuunnella Samannaa. Sielä ne teokset nyt lepäävät ja se tuntuu todella hyvältä. Melkeinpä kukaan ei ole kysynyt miksi nimi R.). R.) kirjain, vaihtoehtona, avaa itselleni sanoja, jotka ovat tunnelatauksiltaan arkoja, mutta töitäni kuvaavia. Rakkaat riippuvaiseni.

Teokset alkoivat syntymään Mustarindan residenssissä helmikuussa. Kevään mittaan työt alkoivat kasvamaan kokoa. Akvarelleilla ja huopakynillä aloitettuja töitä en suunnittele etukäteen. Vedot ja muodot saavat tulla itsestään. Rehellisiä päästöjä. Näissä oli kesäkuun värejä. Teema alkoi luontevasti syntyä, kun lihakimpaleet ja luontosuhde ovat olleet mielenmaisemassani todella ajankohtaisia. Olemme käsitelleet ilmastotunteita Kuura-kollektiivin kanssa toteutetuissa Hetki ilmastolle -työpajoissa. Kevään ajan työskentelin myös ensimmäisen työharjoittelijani kanssa, joka oli hyvä ystäväni Sara Vaali. Tavoitteenamme oli luoda katosta roikkuva tekstiiliteos. Kerran viikossa tapahtuvissa kohtaamisissa rakensimme teosta keskusteluillamme. Mietimme mitä haluamme teoksellamme sanoa, keitä me olemme, mitkä asiat yhdistävät meitä. Tursuamissysteemi teoksessamme haetaan omaa paikkaa, ahdamme itseämme pienistä rei’istä, mutta olemme pehmeitä ja mukautuvia. Lattialla makaavilla nyssyköillä voi leikkiä, tehdä ällöttäviä tansseja tai korkeita rakennelmia.

Nyt on keskikesä. Lämpöinen ilma hönkii parvekkeen ovelta sisään, ystävälleni Juuso Vallille tekemäni tilaustyön prototyyppi odottaa ompelemista.