Kirjoittaminen on tuntunut hankalalta viimeisten vuosien aikana. Päiväkirjan pitäminen on auttanut näkemään tunteeni konkreettisemmin ja pohtimaan niitä, koska niiden takana on tuntunut olevan kysymyksiä joihin en osaa vastata. Ylipäänsä kysymysten asettaminen omasta elämästäni on aiheuttanut ahdistusta lähiaikoina, koska olen tilanteessa, jossa voin halutessani valita monen hyvältä tuntuvan tien väliltä. Ehkä tämä tajunnanvirrasta syntyvä teksti antaa itselleni jotain vastauksia. En osaa tällä hetkellä luoda muunlaista blogitekstiä, joka kuulostaisi luonnolliselta.

Ocean

Kertaan hieman mitä on tapahtunut muutaman viime kuukauden aikana. Koko viime vuosi oli asioiden loppuun saattamista monella elämän osa-alueella. Opinnäytetyö meni hyväksytysti läpi, valmistuin muotoilijaksi ja erosin Tampereen Flamencoyhdistyksen hallituksesta. Kuvittaminen on tuntunut koko ajan tärkeämmältä ja olen uskaltautunut tehdä niitä näkyväksi. Järjestimme kaverin kanssa Elävän mallin piirrustuskurssin Kansankioski Romu & Randomiin. Sain toteuttaa teoksestani t-paitoja yhteistyössä Grillin’ brändin kanssa, vedostin itse abstraktia paitaprinttiä, sain töitäni esille Arthouse Cafe Kehräsaareen. Uusia vaatemalleja on syntynyt. Olemme pitäneet ihania kuvauksia, jotka ovat luoneet vaatteitteni taakse oman maailman. Olen kokenut tarpeen matkustaa ja sitä kautta irtaantua tästä arjesta, niin kuin unet antavat minun myös tehdä. Oloni on ollut selkeämpi, kun aloin syksystä asti käymään aamu-uinneilla Mältinrannassa. Kylmässä vedessä olen läsnä kun tunnen itseni sormenpäistä varpaisiin asti ja täydellinen rentous antaa asioiden olla. Pukuhuoneessa kiitollisuuskeskustelut tästä hurmioituneesta riitistä varmistavat sen, että me ihmiset olemme samanlaisia.

Mältinranta

Kirjoittaessani tätä huomaan tyytyväisyyttä siitä, että olen saanut tehdä asioita, jotka tuottavat minulle iloa. Muistan kuitenkin välilä sen paineen tunteen siitä, että en tee tarpeeksi. Se paine tuntuu edelleen, vaikka olen päättänyt etten tee nyt mitään. Onko tämä piirre luonteessa vai oire mahdottomasta yhteiskunnasta?

Tämä vuosi tuntuu hyvältä. Ahdistus, kontrolloiva, jopa neuroottinen ote omasta itsestäni on helpottunut. En pelkää enää niin paljoa. Vaikka vain muutama päivä sitten romahdin, niin tuntuu, että pystyn palautumaan kaikesta kurjasta enemmän järkeillen, vähemmän epätoivoisemmin. Lähden maaliskuuksi Espanjaan tanssimaan ja tutkimaan tuoko matka minun mukanani uuden malliston, jota voisin lähteä kevyesti työstämään palattuani takaisin Suomeen.

Opinnäytetyöni Kulttuurisen inspiroitumisen jäljillä pohti omaa kulttuurista inspiroitumistani tehdessäni mallistoa Kun kukat nukahtavat. Pääset lukemaan opparin täältä: https://www.theseus.fi/handle/10024/263467

Arthouse cafe