Suunnittelijahaastattelu
IKU-Berlin on Kreuzbergissä (Heimstrasse 17) toimiva studio missä työskentelee tällä hetkellä kaksi muotisuunnittelijaa. Saksalais-Nigerialainen Buki Akomolafe yhdistelee värikkäitä Länsi-Afrikkalaisia vahakankaita luomupuuvillaan ja graafiseen muotokieleen. Ranskalais-Englantilainen taiteilija Laetitia Michal on huovuttaja eikä käytä lainkaan tuotantoprosessissaan ompelukonetta vaan yhdistelee vaatteiden saumat huovuttamalla ne yhteen. Tunnelma on siis studiolla hyvin kansainvälinen ja lämmin. Onnekseni pääsen työharjoittelussani toimimaan kummankin assistenttina. Ensimmäisenä haastattelin Buki Akomolafea, kuka on päätyönantajani ja kenen kanssa olen työstänyt viimeaikoina leikkuujätteestä suunniteltuja laukkuja.
Vuonna 2016 oman brändinsä luonut 34-vuotias Buki Akomolafe on alusta asti tehnyt eettisesti ja ekologisesti kestävää muotia. Hän opiskeli ensin kandin tutkinnon Brigitte Kehrerissä Stuttgartissa ja teki sen jälkeen maisterin tutkinnon HTW:ssä (Hochschule für Technik und Wirtschaft Berliinissä).
Milloin sinua alkoi kiinnostaa pukeutuminen/muoti?
Se alkoi jo hyvin nuorena. Itse asiassa kaikki alkoi kengistä. Äitini kertoi kuinka kiinnitin kahden vanhana aina huomiota ihmisten kenkiin. Opin myös ompelemaan hyvin nuorena, koska vietin ensimmäiset 6-vuottani Nigeriassa missä isäni piti naisille tarkoitettuja työpajoja joita pääsin seuraamaan. Teini-iässä halusin usein vaihtaa vaatteita ja pitää ylläni hyvin spesiaaleja asuja, siksi pyysin äitiäni neulomaan erikoisia villapaitoja jotta tiesin niiden olevan uniikkeja.
Mikä inspiroi sinua?
Melkeinpä kaikki. Värit ja miten muut ihmiset pukeutuvat. Tottakai aluksi tulivat erilaiset muoti-ikonit, mutta myöhemmin matkustelun myötä myös erilaiset kulttuurit. Ehdottomasti miesten vaatetus inspiroi. Kun lähdemme pois länsimaista miesten muoti muuttuu, tulee mukaan hameita, kietaisuvaatteita. Miesten kaulukset ja vaatteiden väljyys myös ovat antaneet paljon omaan suunnitteluprosessiini.
Miten päädyit luomaan oman brändin?
Alun perin halusin musiikkialalle. Kerran kuitenkin olin tutustumassa koulussa missä opiskeltiin muotia ja sielä kuvaamataidon opettaja teki minuun niin syvän vaikutuksen että päätin lähteä tälle alalle. Opiskelin itseni alan maisteriksi ja silloin tiesin että vain luomalla oman brändin pääsen täysin toteuttamaan itseäni ja tekemään valintoja lähtien omasta arvomaailmasta.
Voitko kertoa enemmän omasta kestävästä suunnittelustasi? Mitä mieltä olet yleisesti tästä alan haarasta?
Ennen kun aloitin suunnittelun tein pitkään taustatutkimusta. Mistä ja kuinka läheltä saa reilunkaupan luomukankaita, muutakin kuin valkoista luomu-puuvillaa. Tällä hetkellä minulla on hyvät kontaktit hyvin läheltä, jotta välikädet minimoitaisiin. Käsin värjätyt puuvillakankaani tulevat Bangladeshista pieneltä yritykseltä mikä on osa ohjelmaa mikä takaa tekijöille reilut työajat ja palkat. Vahakankaat tulevat Hollannista, koska Länsi-Afrikka on hyvin kaukana eikä laadusta ole aina taetta. Voimakkaat värit saattavat levitä pesussa mikä saattaa pilata itse vaatteen ja muut koneessa olevat. En halua kuulua vallitsevaan kausimuoti-kulttuuriin vaan teen vuodessa 2 mallistoa joihin kuuluu myös kappaleita mitkä kulkevat aina mukana. Täysin zero-wastea on melkeinpä mahdotonta tehdä mutta yritän minimoida esimerkiksi leikkuujätteen tekemällä niistä kääntökasseja. Kestävä ajattelu on myös elämäntapa mitä on tärkeää toteuttaa suunnittelun lisäksi. Koen, että oma työskentelyni on tietynlaista aktivismia minkä avulla voin saada ihmiset ajattelemaan tätä aihetta.
Toivon ettei eco-design olisi vain trendi ja ilmiö vaan suunnittelijat ketkä ovat lähteneet sille linjalle jatkavat sitä trendin vaihduttuakin. Pitää aina kyseenalaistaa. Viherpesua on edelleen ja vaikka tietty brändi käyttäisi luomukankaita, halpa hinta voi paljastaa, että vaate on voitu teettää hyvin kyseenalaisissa oloissa.
Millainen muotoilukaupunki Berliini on?
Berliini on aika vapaamielinen kaupunki, joten täällä on enemmän vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia, kuten esimerkiksi Etelä-Saksasta mistä olen kotoisin.
Pidätkö itseäsi suunnittelijana, taitelijana vai jonain muuna?
Riippuu tilanteesta. Välillä tunnen itseni yrittäjäksi, taiteilijaksi ja suunnittelijaksi. Ihmisille on helppo sanoa, että olen suunnittelija. Mutta me olemme monitoimijoita, joten sitä on vaikeaa määritellä.
Recent Comments