Suunnittelija haastattelu
IKU-Berlinin toinen suunnittelija, huovutustaiteilija Laëtitia Michal muutti muutama vuosi sitten Berliiniin Ranskasta. 30-vuotiaalla Laetilla ei ole vaatetusalan tutkintoja eikä hän käytä lainkaan ompelukonetta työskentelyssään. Silkkiä ja villaa yhdistelevät sensuellit ja herkät vaatteet herättävät kiinnostusta varsinkin Japanissa sekä Kaliforniassa missä tilauksia tulee säännöllisin väliajoin ja harjoittelussa ollessani japanilaisia asiakkaita tuli tuliaisineen myös käymään studiolla. Laëtitia on monikulttuurinen tekijä ja hänen asenteensa omaan taiteelliseen työskentelyyn oli hyvin inspiroivaa.
Voitko kertoa hieman taustastasi ja siitä miten päädyit taidekouluun?
Synnyin Englannissa, mutta kasvoin Keski-Ranskassa. Äiti on englantilainen ja isäni skotlannin-ranskalainen. Lukion jälkeen en todellakaan tiennyt mitä haluan tehdä joten päätin pitää välivuoden ja lähdin Englantiin muutamaksi kuukaudeksi. Tein töitä, keräsin rahaa ja lähdin Intiaan.
Intiassa sain töitä ja suurimmaksi osaksi opetin kuvaamataitoa slummeissa asuville lapsille. Takaisin Ranskaan tultuani pääsin Université Rennes 2 Haute Bretagneen opiskelemaan itseni kuvaamataidon opettajaksi. Se osoittautui vääräksi ammatiksi vaikka taide kiinnosti edelleen. Yliopistossa oli todella paljon erilaisia suuntauksia joten erikoistuin taidenäyttelyihin ja kuratointiin. Sitten päätin lähteä etsimään töitä Berliinistä, koska poikaystäväni asui täälä.
Miten päädyit huovuttamaan vaatteita?
Huonopalkkaisia töitä kyllä löytyi Berliinistä ja aloin tekemään kahta työtä samaan aikaan, mutta onnekseni löysin tuttuni kautta suunnittelijan kuka etsi tekijää vaatteilleen. Hän oli huovuttaja. Jotenkin hän vakuuttui taidoistani ja taustastani joten pääsin hänelle töihin. Minulle huovutuksesta on aina tullut mieleen vähän hömpsähtäneet hippimummot mutta tämän naisen työt olivat upeita. Aluksi huovuttaminen oli vain perus työtä, välietappi eikä mitenkään intohimo. Aloin kuitenkin ymmärtämään että tämäkin oli omanlaistaan taiteellista luomista. Työnantajani sairastui vakavasti. Hänen pois mentyään jatkoin hänen työtään mikä tarkoitti myös että hänen asiakkaansa olivat nyt minun asiakkaitani. Se helpotti oman brändini luomista, mistä olen hyvin kiitollinen.
Mikä inspiroi sinua?
Enimmäkseen visuaaliset asiat; luonto, patsaat ja rakenteet. Ei niinkään muoti itsessään. Minimalismi sen kaikissa muodoissaan.
Onko vaatteesi kestävää vaatetuotantoa?
Pyrin ostamaan kankaani mahdollisimman läheltä. Villa ja luomu-puuvilla on Saksalaiselta tai Ranskalaiselta firmalta. Silkki tulee valitettavasti aika kaukaa, Kiinasta. Käytän merinovillaa tai skotlantilaista villaa. Käytän vain luonnonmateriaaleja ja villa on näistä ekologisin.
Olen aloittanut etsimään uusia villa-tuottajia ja esimerkiksi Serbiassa, missä kasvatetaan paljon lampaita, villan keruu on muodostunut niin isoksi ongelmaksi että sitä haudataan jo maan alle!
Teen vaatteita vaan tilauksesta ja materiaaleja yleensä ei ole valmiiksi studiolla vaan ostan tilausta varten vain sen määrän mitä käytän. Studiolla on näytillä prototyyppejä ja näytekappaleita joita voi halutessaan myös ostaa.
Pidätkö itseäsi suunnittelijana, taiteilijana vai jonain muuna?
En pidä itseäni muotisuunnittelijana. Muoti ei niinkään kiinnosta minua. Olen taiteilija. Jos en suunnittelisi nyt vaatteita, tekisin jotain perinteisen taiteen alalla.
Laëtitia Michalilla ei ole nettikauppaa, mutta hän käy kaksi kertaa vuodessa Pariisissa muotiviikkojen aikaan ja järjestää pop-up ateljeen minne hän kutsuu asiakkaita. Hänen luomuksiaan pääsee seuraamaan myös Instagramista @laetitiamichal.
Recent Comments