Kevät
Viimeiset kolme kuukautta ovat olleet täysin oma poikkeuksellinen aikakautensa, joka alkoi Espanjan reissuni keskeytymisellä, karanteenilla ja sopeutumisella uudenlaiseen arkeen: vaikeasti tunnistettaviin tunteisiin ja päivä kerrallaan elämiseen. Epävarmuus tuo ahdistusta, mutta sen keskellä olen yrittänyt haalia ympärilleni asioita, jotka rauhoittavat ja joista saan kokea tyytyväisyyttä. Kylmä raikas vesi, ravitsevat pitkät aamupalat, lintujen keväinen lirkuttelu, hitaat pysähtyneet illat sängyllä maaten. Tällaisessa hedonismin täyteisessä arjessa on ollut hyvä pohdiskella, mitä Espanja antoi ja miten oma kokemukseni voi näyttäytyä taiteellisena projektina, tässä tapauksessa pienvaatemalistona.
Länkkäreitä ja graffiteja
Saavuin Espanjaan maaliskuussa kevään kauneimpaan loisteeseen. Valkoiset appelsiininkukat puhkeilivat Sevillan kaduilla ja niiden tuoksu muistutti jasmiinia. Lähdin Sevillaan, flamencon kehtoon tanssimaan. Kaksi ikimuistoista viikkoa, jotka kerkesin viettämään kävelin arkiaamuisin Sevillan ulkopuolella sijaitsevasta kylästä, San Juan de Aznalfarachesta kaupunkiin Trianan kaupunginosaan tanssitunneille. Loputtomalta tuntuvia piruetteja, ihanan maadottavia kokoiskuja, yhä uudelleen laskettiin 12.; kyynärpäät ylhäällä! Triana on flamencon kannalta ehdottomasti Sevillan merkittävin osa, joka tulee ilmi valittavien, ikiaikaisten flamencolaulujen sanoituksista ja yleisestä katukuvasta.
Kävellesäni aamuisin yli neljän kilometrin matkan, ohitin appelsiinipellon, valtavan leveän rajajoen, graffiteja ja puiston, lammen ja lammessa uivat untuvikot, Välillä sumu oli täyttänyt maisemat ja joki, pellot ja kaukana kumpuileva kaupunki näyttivät hyvin unenomaiselta ja surrealistiselta, kuten omat uneni tuohon aikaan. Iltaisin talon vanhemmat, Loli ja hänen kumppaninsa, jonka nimen kuulin vain kerran (harmaat tuuheat viikset ja ymmärtäväinen katse, joita kehysti kaarevat viiksenomaiset kulmakarvat) katsoivat saman torkkupeiton alta vanhoja amerikkalaisia Lännen elokuvia espanjalaisilla ääniraidoilla. Viereisessä huoneessa iltapaloja tehdessäni keittiöön kantautui pistoolien kipakat laukaukset ja seikkailunhaluiset, jännitteiset dialogit. Äiti (Loli) teki perunamunakkaita ja juustolautasia. Nautiskelin kuoriessani valtavia mehukkaita appelsiineja käsin ja niiden nektari oli makeampaa kuin koskaan aiemmin.
Tuntuu hyvältä taas touhuta uuden projektin parissa, joka rakentuu näihin kokemuksiin. Tuleva mallistoni kertoo unistani ja tarinoi aamuisia kävelyretkiäni Trianaan. Lisää projektista tulevissa postauksissa!
Recent Comments