Kirjoitin The Good Guysin blogiin viimeisimmästä teoksesta –>
Tarjous installaatiosta Alppilan katugalleria Mutteriin tuli tyytyväisenä yllätyksenä. En halunnut kuitenkaan lähteä toteuttamaan teosta ilman: kollegaa ja kombuchanahkaa.
Hyvä ystäväni Sara Vaali lähti samantien mukaan. Meidän yhteistyö toimii paremmin kuin hyvin ja päätimme, että Kuka soittelee? on jatkoa viimevuotiselle tilateideteoksellemme Tursuamissysteemille, jossa oliot ja otukset roikkuvat ja riippuvat rantatunnelmissa. Vaivihkaa ne yrittävät ahtautua kolosista, jotka ovatkin inasen liian pieniä. Puristaa kuin ahdistaa.
Uusi teos vuoropuhelee kahden tekijän suhteesta luontoon, jossa eri tulokulmat vievät kohti toisiaan. Tässä on kyse lempeästä prosessista. Työpäivät alkavat lattialla makoillessa, teoksesta jutellessa.
Kerätään, kuivataan, jaetaan. Luonnosta kaupunkiin. Pehmennetään kulmia, katsellaan maahan.
On taljaa, rötyskää, kierretään ympyrää ja seinämiä, jotka eivät peitä.
Kuka soittelee? johdatteli myös uuden kaupunkifestivaalin Downtown Callingin luo. Festarimiljöö on vanhassa kaupungissa kosken vieressä, tiilien ympäröimässä Tekniikan museossa.
Teos oli nähtävillä Katugalleria Mutterissa 4.-14.7.2022, jonka jälkeen se siirtyi festivaalialueelle 15-16.7.2022.
Kuka soittelee? rakennettiin 18neliön lasikoppiin vilkkaan kirstinkadun viereen Alppilaan. Kuusikulmainen lasinen koppi mahdollisti teoksen tarkastelun jokaisesta ilmansuunnasta. Halusimme luoda elementtejä eri korkeuksille. Loimimaisia seinämiä, pehmeitä kulmia, pieniä rakennelmia. Yhteistyö Nextiilin kanssa mahdollisti meille runsaasti kierrätettyä sifonkia ja valkoista puuvilla lakanaa. Good guysilta saimme taas valtavan säkillisen scobya, kombucha-sientä, jota olen kuivattanut ja käyttänyt taiteessani materiaalina nyt parin vuoden ajan. Sifonkien ja kuivatun scobyn läpikuultavuuden avulla teos hengitti ja mahdollisti valon matkan jatkumisen koko tilan poikki.
Inspiroiva klassikkoteos Toivo Rautavaaran Miten luonto parantaa? toimi opuksenamme teoksen villiyrttien valikointiin. Halusimme tuoda unohtunutta kansanperinnetietoa takaisin keräten lähiympäristömme villiyrttejä, kuivattaen ne ja purkittaen. Jokaisessa purkissa luki kasvin nimi ja kirjan kuvaus mihin tätä rohdoskasvia on käytetty. Jaoimme purkkeja kaupunkilaisille teosta purkiessamme. Jokainen voi halutessaan valmistaa yrteistä turvallisesti teetä. Teos siirrettiin festivaalialueelle 14.7. valtavaan ja vanhaan vedentislaamo -tilaan, jonka ripustusvaiheessa huomasimme huomattavia haasteita: kankaita pystyi ripustamaan vain yksisuuntaisten teräspalkkien mukaan, sekä meillä ei ollut sopivan kokoisia tikkaita. Onneksi hätä keksii keinot ja saimme yhden illan suunnittelun jälkeen ripustettua teoksen eheänä kokonaisuutena. Tila toimi festareilla Ambient-tilana; ihmiset pääsivät lepäilemään säkkituoleihin, kuuntelemaan ambient musiikkia sekä perjantaina Dxxxa D:n keikkaa. Saimme kävijöiltä paljon positiivista palautetta ja viihdyimme tilassa itsekkin paljon festarien ajan.
Tilataideteoksen luonteen vuoksi valmistimme tilaan tulevat suuremmat objektit ensin Tampereella Onkiniemi Ateljeella ja rakensimme teoksen päivän aikana galleriatilaan osittain suunnitelman mukaan kuitenkin antaen tilaa intuitiivisille päätöksille.
Kombucha-taljan valmistus
Yhtenä olennaisena elementtinä teoksessa oli kombucha-sienestä valmistettu talja. Kuivasin Good Guysilta saamani scobyt juuri sellaisenaan millaisena ne sain. Viikon verran ne kuivuivat vuorollaan vessassa sekä huoneen poikki viritetyllä pyykkinarulla. Scobya on myös mahdollista ensin blendata tehosekoittimessa ja muotoilla massasta haluamansa muotoinen pinta. Nyt halusin kuitenkin sienen itse määrittävän taljan palasien muodon ja kasasin ne yhteen paksulla puuvilla langalla. Langat muodostavat sienten väliin tiheän säiemäisen, jopa rihmastomaisen verkon. Lopputuloksesta tuli kaunis roikkuva seinämä, ryijy tai talja. Koko prosessi limaisten, etikalta tuoksuvien, kombuchaa tiputtavien scobyen käsittelystä kuivaamiseen ja ompeluun tuntuu tiiviiltä vuorovaikutukselta sienten kanssa. Pitkä, päivittäin vähän etenevä prosessi saa kärsivälliseksi ja uteliaaksi tutkiskella jokaista orgaanista kappaletta erikseen. Elävä organismi hiljalleen jättää jälkeensä vain nahkansa, jonka aikana vain toivon, ettei kärpäset löydä tätä kuivuvaa jättimäistä sientä.
Recent Comments