Mallistoni Kun kukat nukahtavat sai alkunsa Kuubasta helmikuussa 2018. Loppuvuonna 2017 sain Idmanin säätiön apurahan, millä pystyin rahoittamaan pitkän haaveeni lähteä Kuubaan. Matka oli ensimmäinen yksin tehty ja tein siitä tietoisesti ‘opintomatkan’ keräten inspiraatiota ja luoden ensimmäisiä luonnoksia. Karibian kulttuuri ja varsinkin Kuuba on salamyhkäisyydellään ollut todella luokseen vetävä. Aikamatka menneisyyteen ja kommunismin tuulet tuntuivat vielä Havannassa, mutta ne olivat sekoittuneet reggaetonin, älypuhelinten ja wi-fi puistojen kanssa valtioksi missä nuoret muuttivat sitä rauhanomaisesti länsimaalaiseksi.
Olen tanssinut lapsesta asti flamencoa ja löysin ilokseni sattumanvaraisia yhteyksiä Kuuban perinnepuvuista ja flamenco-asuista. Iäkkäät afro- ja espanjankuubalaiset naiset kävelivät ylpeästi kadulla tropiikin värisissä mekoissa ja turbaaneissa. Röyhelöt ja ihoamyötäilevät raidotukset korostivat upean runsaita tiimalasivartaloita. Vaikka populaarikulttuuri on ajanut heidät objektin asemaan, he ovat voimanaisia. He näyttävät kotona kaapinpaikan ja päättävät klubeilla mielivaltaisesti kenen mammanpojan he ottavat intensiiviseen reggaetontanssiin missä skandinavin silmin touhu näyttää pehmopornolta. Nuoret haluavat jo selvästi tuntea yhteenkuuluvuutta länteen pukeutumisella. Jokaiselta löytyy adidakset eri muodossa mitkä ovat tilattu salaisen shoppailuryhmän kautta tai saatu Miamissa asuvalta serkulta. Vain harvalla on varaa ostaa verkkatakki Havannan paikallisesta liikkeestä missä hinnat ovat naurettavan pilvissä. Myös valkoisiin pukeutuvien Afrokuubalaisten Santeria-uskonto inspiroi mystisyydellään.
Takaisin Suomeen tultuani jatkoin koulussa Digitaalinen suunnitelu ja pinta-kurssia missä aloin heti toteuttaa painantakokeiluja tulevan mallistoni päämateriaalille, froteelle. Halusin tehdä omaa printtiä vaatteisiin. Jotain abstraktia ja runsasta. Mieleeni tuli kokeilla marmoroida kangasta. Froteelle kokeilut olivat fiaskoja mutta puuvillalle marmorointi osoitti selvää potentiaalia. Myöhemmin kotona virallisia mallistokankaita marmoroidessani opin keittämään kymmeniä litroja perunaliisteriä ja tuntemaan mitä on todella epäergonominen työskentelyasento. Levitin kaikki kankaat huoletta kämppäkaverini huoneen lattialle, koska hän oli juuri tuolloin Kuusamossa. Yllätyksenä hän saapui sinä iltana takaisin.
Marmorointia ennen tapahtui tottakai kankaiden värjäys ja kaavojen leikkaus. Kierrätysmateriaalit: pyyhkeet ja varsinkin vanhat lakanat hallitsivat täysin värjäysprosessia. Litistynyt ja vanha puuvillakuitu ei imenyt väriä halutulla tavalla ja olin aikataulustani jäljessä ainakin viikolla epäonnistuneiden värjäyskertojen vuoksi. Aikataulun arvioiminen, sen tekeminen ja noudattaminen ovat itselleni ehdottoman tärkeitä projekteissa, että pysyn työn maussa ja teen siitä rutiinia. Tämän 4 kuukauden aikana hengitin tätä projektia. Heräsin tähän projektiin ja menin nukkumaan sen kanssa. Se oli voimaannuttavaa, mutta välillä se löi myös lattialle epätoivoisina aikoina kun stressi vei yöunet miettien ratkaisuja epäonnistuneille kokeiluille. Opin, että antaa projektin välillä elää hetken omaa elämää ja näyttää suuntaa, varsinkin kierrätettyjen materiaalien kanssa on tehtävä yhteistyötä ja kompromisseja. Se saa mielen levolliseksi ja uskomaan että näin sen ehkä vaan kuuluu olla.
Kokonaisuudessaan malliston tekemiseen sisältyi
- luonnokset
- moodboard
- tekstiilikokeilut
- aikataulutus
- kankaiden ja lankojen hankinta
- kaavojen teko
- protojen teko
- sovitus
- kaavojen korjailu
- kankaiden värjäys
- marmorointi
- virallisten mallien teko
- viimeinen sovitus
Työskentelin paljon kotona ja kankaiden, varsinkin puuvilla-froteen leikkaaminen aiheutti paljon kangasputua mitä oli lattialla, sängyllä, vaatteissa ja hiuksissa. Tämän malliston jälkeen sakseni kaipaavat kipeästi teroitusta! Kävin myös Tampereen Sampolan Tekomossa, missä saa käyttää kirjastokortilla kotiompelukonetta sekä saumuria. Froteeni saivat kuitenkin heti ensimmäisen kerran jälkeen porttikiellon joten sain ommella sielä vain lakanoista koottuja osuuksia.
Prototyyppejä kuvissa ylhäällä
Malliston teon rinnalla oli vielä oma uurastuksensa, tapahtuman järjestäminen ystäväni, kenkämutoilija Venla Varjuksen kanssa. Yhteistyökumppanien hankkiminen, julisteen ja muun oheismateriaalin suunnittelu, kutsujen lähettäminen ja paikan hankinta 0€ budjetilla toivat omat mausteensa projektiin. Let’s Talk a Bit- näytöksen järjestäminen oli loppujenlopuksi todella antoisaa ja opin aivan uuden taidon. Saimme todella paljon tukea ja apua. Kiitokset suuresti esimerkiksi DesignOnTampereelle että saimme olla osana TADA-viikkoa ja Näpsälle ketkä auttoivat meitä saamaan upean PMK-hallin vain paria viikkoa ennen tapahtumaa, koska alkuperäinen paikkamme meni alta. Saimme myös lahjakkaita tekijöitä osaksi tapahtumaa, kuten äänimaailman suunnitelleen Samuli Welinin ja videokoosteen tehneen Video Kallialan. Tapahtuma oli todella onnistunut ja kuukauden ‘lomailun’ jälkeen on ihanaa pikkuhiljaa lähteä mukaan uusiin projekteihin!
Let’s Talk a Bit- näytös (lyhyt versio koko tapahtumasta): https://www.youtube.com/watch?v=NYpnVnrrEhM
Let’s Talk a Bit- näytös (kokopitkä, pelkkä näytös): https://www.youtube.com/watch?v=j1Gh33r9tGs
Video: Video Kalliala
Recent Comments