Tänään herätessäni, noustessani ja tunnustellessani tasapainoani, sisäinen maailmani tuntui hieman erilaiselta. Ihan niinkuin pääni sisällä olisi ollut hiljaisempaa. Viime aikoina sielä on meinaan pauhannut aktiivinen kakofonia, riitasointuja toisensa jälkeen horjuttaen olemiseni tasapainoa. Tämä raikas tunne on erittäin mukava olotila ja aion vain kellua siinä.

Taiteilijalla itsellään on usein päätäntävalta oman arkensa aikataulutuksesta. Milloin aloittaa hommat ja millaisiin tehtäviin tänään keskittyy. Vai pitääkö vaikka vapaapäivän. Tällainen luo vapautta, mutta on myös haastavaa. Olen pohtinut mitä on ”tehokas työskentely”. Voiko se olla ajatustyötä, fiilistelyä sekä mietiskelyä. Yleensä työ liitetään konkreettiseen toimintaan, materiaaliseen tuottavuuteen. Pitääkö työnteon olla todistettavissa, nähtävillä? Mitä jos työstä ei saa rahaa? Onko se silloin vain puuhastelua? Rakastan puuhastelua. Puuhastelu on työtäni. Toki väkertelystä ja tuhertelusta (ainoastaan sanojen rakkaudellisessa merkityksessään) olisi kivaa edetä suurempiin projekteihin. Ammattipuuhastelijana kerrytän taitoa, kokemusta ja varmuutta taiteilijana. Teen hommia pyrähdyksittäin ja tällähetkellä olen projektien välisessä välitilassa. Samaan aikaan havainnoin maailmaa ja odotan levottomana, häntä heiluen, mutta korvat välillä luimuillen seuraavaa projektia, tehtävää, tilausta. Elämme kuitenkin jatkuvassa liikkeessä ja nyt kun vilkaisen taakseni loppuvuotta, työtä on riittänyt yllättävästi.

Olen hyödyntänyt kombuchanahan hukkamateriaalia tekemällä korva- ja kaulakoruja käyttäen kaverina korumetallia, sekä vahattua pellavaa. Muutamasta erilaisesta mallista tuli mielestäni erittäin onnistuneita ja niitä on mennyt kaupaksi markkinointiin nähden hyvin. Työstin loppu vuonna myös kahta eläinaiheista tilauskuvitusta, jotka toteutin akvarelleilla. On myös tullut ommeltua tilauksesta kangasmaskeja mallistoni ylijäämäkankaasta. Mukavaa ompelutaidon ylläpitoa, mutta itse naamasuoja herättää minussa aikakaudelleen liittyvää pelkoa ja epätietoisuutta.

Mutta kuinka ihanaa, koko helmikuun saan viettää Hyrynsalmella, Mustarindan residenssissä metsässä oleillen, elellen ja mietiskellen. Ja tottakai, puuhastellen! Tämän koko tammikuun kuvituksiani on myös nähtävillä Tampereella Kuninkaankadun Cafe Gopalissa!

Huolellisen lusikoinnin jättämät jäljet