Kasvikuivuri hurisee, vihon vieressä pötköttelee prototyyppi, tulevan valaisin installaation lampunvarjostin. Tämä nahkainen koe ompelus ei mene läpi. Pitää pohtia lisää sivujen muotoa, kappaleiden määrää. Kolmiulotteisuus ei vain aina asetu paperille. Syksy on tullut ja työkkäri soitteli ja kyseli mitä kuuluu.
Uusia kombuchafileitä The Good Guys:eilta. Uudenlaista materiaalintyöstöjälkeä tehosekoitinta hyödyntäen.
Tämä kesä oli seikkailua, mutta myös valtavaa kasvukipuilua. Äkäslompolossa, Kesänki ja Kukas tuntureiden juurella oli Maanpiiri leiri, jossa joogattiin aamuisin, saunottiin iltaisin, vaeleltiin, hoidettiin ja pidettiin työpajoja. Lea teki mielettömän hyviä ruokia navettagalleriassa ja aamupuuro ei maistu enää missään niin hyvältä, kuin kodassa. Sain pitää myös kahta työpajaa, joissa opetin Intialaisen päähieronnan alkeita sekä toisessa liikuimme ja pohdimme tarinoita ilmastonmuutoksesta, niinkuin kesäkuisessa Hetki ilmastolle -työpajassa. Se oli hyvä viikko.
Kukas-tunturilla. Kuva: Mimosa Kaitala Intialaisen päähieronnan perusteita. Kuva: Mimosa Kaitala
Rakas somistustiimin vetäjä, Suvi Tervaharju. Somistuselementtejen ja kylttien työstöä Kemiössä.
Sitten muutinkin jo Tahmelaan, työstin Juuso Vallille silmiä häikivää heijastinasua ja kuin hujauksesta löysinkin itseni taas reippailemasta Festival Norpaksessa. Ihana viikko sieläkin: maalailua, tanssia, saariston pehmeitä kalliokumpareita, läjäpäin taidetta sen eri muodoissaan loppukesän huumassa. Palasin kotiin ja alkoi oma arki. Loppujen lopuksi en vaihtaisi mitään siitä, että löydän itseni 7 aamulla vadelmapensaasta tai lipumasta vedessä eteenpäin, sormenpäät ajoittain kohti saunasaarta. Olen aamuerakko, erakko ihmisistä. En kuitenkaan voi olla aamuisin menemättä ulos kaikkien muiden luo. Ihan vaan hengittämään. Siihenniin. En ole kokenut hetkeen yksinäisyyttä. Olen viipottanut tukka hulmuten katseissa ja jopa väsynyt siitä. Ja olen nautiskellut, ollut yhä uudestaan pienessä ähkyssä mitä herkullisimmista ruuista ja yhä uudelleen olen surrut ja huolestunut. Ja yhä uudestaan olen taas omissa nahoissani ja vain hykerrys saa minun ihoni värisemään, sekä se kaksi viikkoa kestänyt elohiiri.
Viittävaille valmis puku. Kuu nousi kaukana jalkojeni alla olevasta pimeästä maasta. Pastelli kartongille, 2021.
Nyt on syksy. Aloittelen työstämään 1.-8.10.2021 pidettävälle TAD-viikoille kombuchavalaisin installaatiota. Taas yksi muotoaan hakeva tuntematon. Uusia yhtä ihmetyttäviä tekeleitä tulee, joidenkin matka jatkuu tuulen mukana Pohjoiseen.
Recent Comments